Fiilikset

Hei!

Kirjoittelen nyt tässä vähän ajatuksiani. Tähän mennessä vaihtovuodestani, tiedossani on sen verran että lähtö on 21.8.2017. Kanadan rotarypiirin kirjeenvaihtaja on ottanut minuun yhteyttä ja kertonut että olen lähdössä Pohjois Amerikkaan, mutta ei ole vielä varmaa että päädynkö Kanadaan vai USA:han , sillä osa Kanadan rotarypiirin alueista yltyy USA:n alueille. Mutta luulen että todennäköisimmin pääsen Kanadaan.

Olen todella innoissani vaihdosta, mutta vähän peloissani myös. Sillä en tiedä mikä sielä odottaa... Kaikki tulee olemaan uutta ja mielenkiintoista. Eniten vain harmittaa jättää kaikki täällä Suomessa olevat asiat. Viimeaikoina olen alkanut tajuamaan paremmin mitä kaikkea tulen kaipaamaan sielä ollessani.

 Yksi syy tähän on varmaankin se että salibandy kauden loppu häämöttää jo. Salibandy on suuri osa minua. Olen uhrannut siihen paljon aikaa, nähnyt vaivaa, tutustunut sen kautta uusiin ihmisiin, matkustellut ympäri Suomea, saanut paljon hyviä muistoja ja saanut paljon hyviä ystäviä. Aloitin salibandyn ala-asteella ja olen pelannut sitä tähän päivään asti. Laji on todella lähellä sydäntä. Sillä merkitsee niin paljon, joten siitä luopuminen on vaikeaa... Mutta kyseessä on vain vuosi, kun joudun olemaan erossa rakastamastani lajista.

Toiseksi vaikka aikaa on vielä suhteelisen paljon, olen silti alkanut miettimään millaista minulla tulee olemaan ilman ystäviäni. Vaikka tiedän että he eivät katoa minnekkään, mutta vuosi erossa heistä, kuulostaa vaikealta. Ja sitä se luultavasti tulee olemaan. Haluan vain viettää mahdollisimman paljon aikaa ystävieni ja perheen jäsenieni kanssa ennen lähtöä.

En myöskään voi kuvitella mitä lentomatkasta tulee, sillä pelkään lentämistä tai no enemminkin sitä kun lentokone nousee tai niin luulisin. Sillä olen lentänyt vain kerran lentokoneella Ateenaan ja takaisin riparilla. 

Nyt kaikki vaikuttaa pelottavalta ja tuntuu että kotiin jääminen olisi helpoin ratkaisu. Mutta haluan nähdä maailmaa. Minun on uskottava että pystyn siihen. Suuri apu minulle tässä vaiheessa on perheenjäseneni ja muut vaihto-oppilaat. Nähdessäni ja lukiessani heidän tarinoitaan, rohkaisen itseäni ja sanon itselleni että jos he pärjäävät/pärjäsivät niin minäkin pärjään. He ovat suuri roolimalli minulle ja saavat minut uskomaan että pystyn tähän ja muistuttavat minua miksi haluan tätä. 

Haluan mennä vaihtoon, koska haluan nähdä millaiset ihmiset ovat muualla maailmalla. Haluan oppia heidän kulttuuria, haluan ymmärtää heitä ja kuulla heidän tarinansa. Haluan nähdä maailmaa ja tutustua uusiin ihmisiin ja luoda suhteita heihin. 

Elikkäs tälläisiä yö ajatteluja tällä kertaa.